SCH Tiikerien turnauskuulumisia

Ensimmäinen virallinen turnaustapahtuma on takana ja ajattelimme valmennuksessa kirjoittaa lyhyesti muutamia mietteitä ja kokemuksia jaettavaksi.

Marraskuinen lauantai-iltapäivä, Espoon Tapiola ja jättimäinen Esport Center – tässä olivat eväät käsittääkseni kaikille kahdeksalle turnaukseen osallistuvalle pienelle pelurille ensimmäisiin ”tosipeleihin”. Kokoonnuimme aulassa josta jatkoimme yhdessä pukuhuoneiden kautta kentille, vauhdikkuutta, iloa, naurua ja leikkiä oli vähintäänkin yhden arki-ilta treenin verran tälläkin kertaa mukana, joten taisi suurin jännitys olla vanhemmilla – sekä valmennuksella.

Itse turnaustapahtuma koostui neljästä 12 minuutin minipelistä, pelaten 3 vs 3 pienessä kaukalossa, ja siis oikeasti pienessä kaukalossa. Ensimmäiset ajatukset koko valmennusryhmällä oli, että nyt pelataan pienemmin ja ahtaammin kuin ollaan totuttu harjoittelemaan, oli kyse sitten treeneistä tai pelatuista treenipeleistä – ja tämä huomattiin myös pelaajien keskuudessa kun ensimmäinen peli saatiin käyntiin.

Pienet pelurimme tuskin itse ajattelivat asiaa samalla tavalla, mutta nopeasti huomattiin että pelin tempo pienessä kaukalossa oli piirun kovempaa kuin mihin olemme tottuneet, tämä näkyi siinä että jokainen tilanne pallon kanssa, tai ilman, tuli vastaan ikään kuin ”yllätyksenä” emmekä ehtineet reagoida pelinopeuteen riittävästi – jo ennen pelin puoltaväliä löysimme itsemme 4-0 tappiolta. Pelitapahtumista riippumatta vaihtopenkillä oli rauhallista ja tuntui että kaikilla oli hauskaa ja he nauttivat pelaamisesta ja liikkumisen riemusta. Kellon edetessä pelitapahtumatkin tasoittuivat ja onnistumisen riemuakin saatiin komeiden maalien ja muiden hyvien suoritusten lomassa, sinällään lopputulos oli näiden valossa yhdentekevää, mutta kerrottakaan kuitenkin pelin päättyneen lopulta 5-3 SB Vantaan voittoon. Pelin jälkeen joukkue kasaan lyhyeen palautteeseen ja odottamaan seuraavaa, jo vartin päästä alkavaa peliä. Pelaajilta kysyttäessä kaikki vastasivat että kivaa oli, joten tavoite saavutettu!

Pari seuraavaa peliä meni jo ”helpommin” kun tiedettiin mitä odottaa ja mahdollinen pieni alkujännityskin oltiin saatu pois. Nämä pelit päättyivät kuitenkin niukkoihin yhden ja kahden maalin tappioihin, mutta jälleen kerran kentällä oli ilahduttava määrä mahtavaa yrittämistä, taistelua ja hauskanpitoa – maalejakin tuuletettiin komeasti ja läpyjä annettiin onnistuneiden suoritusten jälkeen – hienoa joukkuefiilistä siis, eli juuri sitä millä harrastuksesta saadaan mukavaa yhdessäoloa kaikille – kentälle, katsomoon ja vaihtopenkille.

Päivän pituus alkoi hieman näkymään pelaajissa viimeistä peliä odottaessa kun vauhti kasvoi hippaleikeissä eväiden syömisen ohessa, mutta mukavasti he kuitenkin malttoivat ohjeita vielä kertaalleen kuunnella ja kokoontua kasaan ennen peliä. Ilahduttavasti viimeisestä pelistä saimme tasapelin eikä voittokaan kaukana ollut, vaikka uskon että lapset eivät juuri tuloksia enää miettineet.

Uskon ja toivon että jokaiselle pelaajalle ja vanhemmalle jäi positiivinen fiilis päivästä, ainakin valmennukselle jäi.

Loppuun hieman tylsää analytiikkaa. Pelit olivat oikeasti todella tasaisia ja tasollisesti jäi tunne että pelaamme juuri oikeassa sarjassa ,vaikka pääosa vastustajista koostui 2010-syntyneistä, mahtui mukaan myös todennäköisesti (koon perusteella) muutamasääntöjen sallima ”yli-ikäinen -09” kuin myöskin -12 ikäinen pieni pelimiehen alku. Mikäli muutkin joukkueet edustavat tasollisesti samaa, saamme sopivia ja oikealla tavalla kehittäviä pelejä myös muissa turnauksissa. On toivottavaa että näin myös olisi, sillä juurikin nämä seikat mahdollistaisivat meille kaikille niitä haluttuja iloisia ja hauskoja hetkiä mukavan lajin, ja mukavien kavereiden parissa. Jatkamme hauskanpitoa treeneissä, nähdään siellä.

Terkuin Janne, Jussi ja Pete

(Kuva harjoitusottelusta 22.10. P10/P11 SCH-VSS)